Scarlett nousi aamulla kylmältä maalta. Hänen selkänsä ja jalkansa olivat kipeät kovalla maalla nukkumisesta. "Mitäh...?" Scarlett mumisi hieroessaan silmiään. 'Et kelpaa sukumme perijäksi! Juot liikaa alkoholia! Häivy täältä!' Scarlettin isä oli huutanut. Scarlett hytisi kylmästä. Ei ollut kuin kymmenisen astetta lämmintä, ja hänellä oli hihaton paita. "Aion lopettaa juomisen. Nyt heti", Scarlett päätti mielessään. "Minua ei ehkä huolita entisessä perheessäni perijäksi, mutta aloitan uuden suvun!"

Tässä siis Scarlett. Scarlett Canen. Hän oli eilen vaihtanut sukunimensä äitinsä tyttönimeksi. Äiti oli muuttanut muualle jo ajat sitten. "En aio enää juoda... Ainakaan paljoa alkoholia", Scarlett lausui hiljaa juhlallisesti. Hän otti taskustaan pienen peilin ja katsoi, olivatko hänen hiuksensa hyvin.

Scarlett huokaisi syvään. Hänellä oli ollut vain 20 000 simoleonia ja kolme neljäsosaa rahoista oli mennyt suuren tontin ostoon. Rakennusmiehille hän oli antanut iltapäivällä loput, vaivaiset 4 800 simoleonia. Miesten rakentaessa oli Scarlett nukahtanut kylmälle maalle, sillä hän oli ollut niin väsynyt matkasta Flower Canyoniin. Illalla kai miehet olivat saaneet talon valmiiksi.

Jos sitä edes taloksi voi sanoa... Sisällä oli vain WC, sänky, puhelin ja keittiön tavarat. Rikkauteen tottunut Scarlett meinasi pyörtyä. "Miten täällä voi asua?" hän ajatteli.

"Hyvää huomenta", postinkantaja tervehti Scarlettia. "Olet varmaankin uusi täällä. Tuon sinulle lehden päivittäin." "Oi, kuinka ystävällistä!" Scarlett sanoi iloisesti. "Kyllä, muutin eilen. Tiedätkö mitään hyviä baareja joissa käydä?" hän jatkoi mutta muisti vasta sitten lopettaneensa juomisen. "Flower Canyonin lähistöllä on Stadi", poika kertoi. "Kiitos tiedosta. Nähdään", Scarlett hymyili.

"Kas, kolme työpaikkaa auki! Taidan ottaa tuon sotilasuralta olevan. Sotilaana on varmasti kivaa!" Scarlett selasi avoimet työpaikat -palstaa. Palkka oli 350 simoleonia. Ne tulisivat tarpeeseen!

Koska Scarlettilla ei ollut vielä edes televisiota, hän päätti mennä sängylle lepäämään ja lukemaan mielenkiintoista kirjaa. Se kertoi köyhästä nuoresta naisesta, joka lopulta sai kerättyä itselleen valtavat rikkaudet.

"Osaisinpa valmistaa jotakin muuta kuin lihavoileipiä", Scarlett nurisi kun alkoi valmistaa ruokaa. Hänelle oli tullut lukiessa nälkä.

Syönnin ja pikaisen suihkun jälkeen Scarlett kutsui taksin hakemaan hänet kotoaan. "Minne mennään?" kuski kysyi etupenkiltä. "Stadiin", Scarlett vastasi. "Johonkin rauhalliseen paikkaan." "Sitten vien sinut puistoon", taksikuski sanoi.

Eteläinen puistokeskus näytti Scarlettin mielestä todella kauniilta puistolta. "Jee, täällä voi kalastaakin!" hän innostui. Samalla hän katseli itselleen miestä. Olihan hän perhetavoitteinen...

Kalastus ei oikein sujunut suunnitelmien mukaan. Päivän saalis oli kaksi vanhaa saapasta. "Myyn nämä romukauppiaalle muutamalla simoleonilla", Scarlett huoahti.

Koska miehiä ei tuntunut löytyvän eteläisestä puistokeskuksesta, päätti Scarlett mennä Vaahteralehdon kylpylään.

"Aah, rentouttavaa..." Scarlett mutisi liotessaan porealtaassa. "Ihana allas ja ihana kylpylä. Tänne tulen varmasti toistekin!" hän vielä ajatteli. Missään ei valitettavasti näkynyt komeita miehiä. Huokaisten Scarlett nousi porealtaasta.

Hän tutustui tämännäköiseen mieheen, mutta tuo ei ollut kuitenkaan Scarlettin tyyppiä. Mutta ehkä heistä voisi tulla ystävät. Scarlett alkoi jutella miehelle.

Mutta sitten Scarlett tapasi tämännäköisen komistuksen! "Hei, mikä on nimesi?" Scarlett kysyi. "Antto Broman", mies vastasi hymyillen. Scarlett tuijotti hurmaantuneena Anton tasaisenruskeita hiuksia ja vihreitä silmiä. Mies oli komea. "Entä sinun?" Antto kysyi kärsimättömästi. "A-ai, sori. Scarlett Canen", Scarlett sanoi nopeasti.

"Antto on ihana nimi!" Scarlett sanoi suoraan. "Niin Scarlettkin", Antto hymyili rauhallisesti.

Kohta Scarlett ja Antto olivat jo ihastuneita toisiinsa. Ja mikäs ihme se oli. He sopivat toisilleen melkein täydellisesti! Scarlett ei ollut koskaan tavannut niin ihanaa ja komeaa miestä.

"Minun on lähdettävä", Antto sanoi surullisesti hymyillen ja puristi Scarlettin kättä. "Harmi! Ai niin. Minun työni alkavat seitsemältä. Minunkin on mentävä", Scarlett muisti ja vastasi surumieliseen hymyyn. He tuijottivat hetken toisiaan, mutta silloin molemmat tajusivat lähteä.

Ensimmäinen yö uudessa talossa. Scarlett näki unta Antosta - kenestäpä muustakaan.

Seuraavana aamuna Scarlett lähti töihin hyvillä mielin. "Ihanaa, sain Anton puhelinnumeron! Mikään ei voi olla näin mahtavaa!" hän hehkutti iloisesti.

Töiden jälkeen Scarlett sai ostettua kuntopyörän. Hän kuitenkin möi sen saatuaan yhden kuntopisteen, jota töissä tarvittiin. Hän halusi säästää rahaa, ties milloin hän saisi lapsia ja kuinka monta.

"Hei Antto, tuletko meille treffeille?" Scarlett kysyi. "Joo, ilman muuta!" Antto sanoi innoissaan kuin teinipoika joka lähtee ensimmäisille treffeille. Scarlett kävi nopeasti suihkussa.

"Antto! Ihana nähdä sinua! Siitä on niin kauan..." Scarlett huusi onnellisena. "Eilenhän me viimeksi näimme, höpsö!" Antto nauroi. "Ai niin", Scarlett tajusi.

Lopulta Scarlett ja Antto rakastuivat toisiinsa. Scarlett olisi jo halunnut naimisiin, mutta hän tiesi että oli aivan liian aikaista. Anttokin tiesi sen.

"Antto, jääthän yöksi?" Scarlett kysyi. "On jo myöhä. Ei sinun kannata lähteä nyt kotiin." "No, kyllä se käy. Asun yksin. Ei minua kukaan kaipaa kotiin", Antto virnisti. Scarlett virnisti takaisin.

Aamulla, kun Antto oli lähdössä, halusi Scarlett kysyä vielä yhtä asiaa. "Antto... Kuten tiedät, on aikaista, mutta... Tuletko miehekseni?" hän kysyi ja avasi samettirasian jossa kimalsi sormus. "Totta kai, Scarlett!" Antto huudahti onnellisena. Pari vielä halasi toisiaan ja Antto lähti sitten kotiin.

 Muutaman viikon kuluttua Scarlettilla alkoi olla jostain kumman syystä hirveä nälkä. Lisäksi hänellä oli aamupahoinvointia. Mikäköhän häntä vaivaa?

Tässä se selviää. Scarlett oli raskaana! Ensin hän innostui, mutta sitten ajatteli mitä Antto tuumisi tästä. Kyynel valui Scarlettin silmästä ja hän ei uskaltanut soittaa Antolle. Mitä jos Antto ei pitäisikään lapsista?

Muutaman kuukauden kuluttua maha pomppasi jo toisen kerran. "Enää pari kuukautta synnytykseen", Scarlett ajatteli peloissaan. Hän kävi raskaudestaan huolimatta ahkerasti töissä, jotta saisi rahaa.

Scarlett oli saanut jo näin hienon kimppakyytiauton! :)

Pian se pari kuukautta kului ja oli synnytyksen aika. Scarlettia pelotti. Kuinkakohan monta lasta maailmaan saapuisikaan?

Ensimmäinen lapsi! Molempien vanhempien silmät, isän hiukset ja äidin iho.

Ja vielä toinenkin! Molempien vanhempien silmät, isän hiukset ja iho.

Ei voi olla totta! Kolmas lapsi! Molempien vanhempien silmät, isän hiukset ja äidin iho.

Ja neljäs pienokainen! Miten tässä nyt näin kävi? Scarlett alkoi melkein itkeä, mutta hillitsi itsensä.

"Lupaan huolehtia teistä kaikista neljästä kuin olisitte omia lapsiani!" Scarlett lausui jälleen juhlallisesti. Mutta silloin hän muisti. "Ai niin... Tehän olettekin omia lapsiani!"

 

Hehehee, enpä kerro lapsien sukupuolia ja nimiä vielä tässä osassa! >8D Saatte arvata ovatko he tyttöjä vai poikia vai molempia. Nimiäkin saa yrittää arvailla, mutta se taitaa olla mahdoton tehtävä. xD
Seuraava osa ilmestyy ehkä huomenna, mutta ei välttämättä.
Otan kaikenlaista palautetta vastaan! Kommentoikaa vaikka edes että "luin"! :D